Lotta ja pappa

Miten kaikki alkoi

Vietin koko lapsuuteni ulkomailla. Muutimme usein, jolloin Valkeakosken mummola, nykyinen pappala, oli ainoa pysyvä paikka elämässäni.

Vuonna 2020 asuin ja opiskelin Lontoossa teatterikorkeakoulussa, kun koronapandemia iski. Silloin päätin palata turvapaikkaani eli Valkeakosken pappalaan. Ajattelin, että tämä olisi väliaikainen ratkaisu. Pappa oli silloin 84-vuotias.

Tuolloin muistimme papan kanssa, että meillä on yhteinen harrastus: laulu. Pappa alkoi opettaa minulle lapsuutensa lauluja. Laulujen mukana alkoi vähitellen avautua kokonainen maailma muistoja ja tarinoita. Pappa kertoi lapsuudestaan Karjalassa, evakkomatkoista, elämästä evakkona, lapsuuden kepposista, juhlapyhistä ja ensirakkaudesta. Jokainen laulu tuntui herättävän henkiin uuden muiston, ja minä kuuntelin, kyselin ja kirjoitin muistiin.

Aloimme myös kuvata laulujamme, ja niin syntyivät ”Lotan ja papan koronalaulut”. Halusimme tarjota kotoisaa sisältöä eristyksissä oleville suomalaisille, ja videot levisivät nopeasti.

Olin aina haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Yhtäkkiä löysin kirjalleni aiheen.

Siitä syntyi ensimmäinen kirjani ja siitä alkoi urani kirjailijana.